Risulinnun pihassa ja talossa

Ihanainen talvi tuli ja peitti alleen haravoimattomat lehdet ja muut vähemmän kauniit asiat pihassa. Hetken uusi lumipeite sai olla koskematon ja siinä välissä ehdin käymään ulkoiluttamassa kameraa (ja itseäni).

Mies teki huvimajaan kesän aikana ikkunat ja ovet. Sisäpuolikin on jo paneloitu, mutta vielä maalaamaton. Ensi keväänä maalataan ja laitetaan nurkkalaudat ja raamilistat. Ovetkin ovat vielä pohjamaalissa ja väri mietinnässä. Ehdotuksia? Katto on musta, seinät punamullatut.

Näitä belgialaisia pajupuita löytyy pihasta 3 kappaletta, eri pajulajikkeista tehtynä. Jännä nähdä miten talvehtivat, jos talvehtivat.

Tässä koristeomenapuun alla voi talven keiju ottaa pienet nokoset.

Portista pääsee marjapensaiden ja mansikkamaan luo. Portin oikealla puolella kasvaa pensasmustikkaa ja vasemmalla lehtokuusama. Portti on päällystetty risuilla.

Mietiskelytuoli villivadelmien keskellä.

Talvellakin pelataan futista.

Ja tämä on tietenkin vaihtopenkki.

Puutarha siis uinuu suloista talviunta. Näissä tunnelmissa toivotan sinulle oikein mukavaa joulunodotusta ja loppuvuotta. Kirjoittelu kuitenkin jatkuu joulublogin puolella.

Huh.. ensimmäiset keskimmäisen lapsen 8-v synttäreistä takana, ja toiset (varmaan hieman rajummat kaverisynttärit) edessä.

Pöytä on jo siistitty, mutta tiskit vielä tiskaamatta. Josko vielä sen jaksaisi tehdä ja sitten kömpisi (nukahtaisi) piikkimaton päälle.

Pirkkanikseistä luin, että jos laittaa kynttilän alle kahvipapuja niin ilmaan pitäisi papujen lämmetessä levitä upea tuoksu.

Havaintoni on, että eipä toimi ainakaan tavallisen kynttilän kanssa, sillä eihän se alhaalta juurikaan lämpeä. Lämpökynttilä lämpiää, mutta varmaan liikaakin ja mitenköhän on sitten paloturvallisuuden laita kuivien papujen kanssa? En kokeilisi. Ainakaan sisätiloissa.

Vaikka tuoksunautinto jäikin saamatta, niin ruskeat kahvipavut ovat silti aika hyvännäköinen väripari perusvalkoisille kilokynttilöille. Purkkeina Felixin suolakurkkupurkit.

Joulu tulee, jos joku ei ole sitä vielä huomannut ;) Käsityöblogini puolella olen pitänyt neljänä vuonna joulukalenteria ja tänäkin vuonna sen perään on kyselty. Nyt minulla ei kuitenkaan ole jaksamista varsinaisen joulukalenterin tekoon, mutta joulublogin laitoin kyllä alulle.

Joulublogiin tulee säännöllisen epäsäännöllisesti kuvia ja tunnelmia tämän torpan jouluvalmisteluista höystettynä erilaisilla ajankohtaan sopivilla askarteluohjeilla. Osa ohjeista on jo vanhempaan tuotantoa, mutta löytyvätpä ne nyt sitten ainakin samasta paikkaa.

Joulublogin perustamisen taustalta löytyy myös halu kokeilla bloginpitoa Bloggerissa. Ennen tätä WordPressiä minulla on kokemusta vain Vuodatuksen blogeista.

Ensikokemukset Bloggerista ovat hyviä. Ja kuvien vienti sinne käy paljon sukkelammin kuin tänne WordPressiin. Ja kun nämä blogit ovat “omalla” domainilla (missä myös nettisivut ja -puoti), niin kuvia on täytynyt pienentää aika rajusti, ettei “oma” kaista kuormittuisi liikaa. Bloggerissa voin siis käyttää ja näyttää kuvat hieman isompina.

Tervetuloa siis visiitille Kohti Joulua – joulublogiini.

Sohva tyynyineen, mukava elokuva ja jokin lämmike on aika mukava yhdistelmä syyspimeän viettoon.

Jostain olen mielestäni lukenut, että tyynyjä täynnä oleva sohva antaisi vieraille viestin, että älä istu tänne, et kertakaikkiaan mahdu. Minulle vaikutelma on kuitenkin ihan päinvastainen. Sohva tuntuu suorastaan kuiskivan minulle, että tule tänne vaan, asettaudu ja tue itsesi tyynyillä oikein mukavaan asentoon :)

Entä teidän sohvat? Montako tyynyä on liikaa? Väriähän ja ilmettä ne ainakin tuovat valkoiseen sohvaan. Ja kyllä meillä saa vieraatkin viskata tyynyt lattialle jos liika tyynymäärä alkaa ahdistamaan, ettäs tiedätte.

Sohvalla on nyt ollut tavallistakin kivempi loikoilla, sillä meillä on uusi sohvapöytä.

Sain ukkokullan viimein maaniteltua pöydäntekoon ja yhteistyön hedelmästä tuli mielestäni aika onnistunut.

Kerrankin kiittelin lapsia kun aina roikottavat kaikki laudanpätkät pitkin pihaa. Nyt niitä sateen ja sään harmaannuttamia lautoja sitten tarvittiin. Ja muutama heinäseiväskin.

Jokin valkoinen harsomainen huovutettu kaitaliina täytyy tuohon keskelle vielä tehdä ja se on siinä. Minun unelmapöytäni. Ei tämmöinen heinäseiväsviritelmä tietysti joka kotiin sovi, mutta minä tykkään.

Lopetellaan vielä yleiskuvaan sohvanurkasta. Kaipa se on pakko taas siirtyä kohti teemukia ja sohvaa. Muista sinäkin löhöstää, näin marraskuussa se on vähän niinkuin pistäisi rahaa pankkiin, vai mitä?