Feed on
Posts
Comments

Uusi ilme

Kyllä tämäkin blogi vielä toimii, vaikkei piha-asioista olekaan juuri ollut kertomista. Jatkossa kirjoittelen tähän blogiin muutakin, sellaista mikä ei oikein kuulu käsityöblogin puolelle.

Eilen olin pitkästä aikaa hieman pihalla ja haravoin märkiä lehtiä hieman kasoihin, mutta sitten tulikin jo pimeä ja siellä ne kasat odottavat korjaajaansa. Pimeyttä vastaan taistelen mm tällä risukaarelle asennetulla valosarjalla. Nämä ovat (liian) kirkkaita ledejä. Viime vuotinen hehkulamppusarja ei suostunut enää toimimaan, enkä (hyi minua) jaksanut alkaa lampunvaihtourakkaan. Saksin sarjan köynnöskuusaman alta pois, mutta osan jätin tukemaan köynnöstä. Lamput aion kyllä ottaa talteen. Ledivalot olisin kyllä tuohon jo viime vuonna laittanut, mutta silloin en löytänyt riittävällä välijohdolla varustettua sarjaa.

Kuva on näpätty ikkunan läpi ja sen epäselvyyttä lisää vanha, “vedetty” ikkunalasi. Kaikissa ikkunoissa ei sellaisia enää ole, mutta jossain on ja niistä ei kovin tarkasti ulos näe.

Käsityöblogiini joulusukkapostauksen kommentteihin oli Lissu jättänyt hauskan linkin. Linkin takaa löytyy kuvia hänen tekemästään minikokoisesta kesämökistä, missä on samanlaiset tapetit ja seinäpaneelit kun meidän 1:1 keittiössä.

Selasin kuva-arkistoa ja löysin pari kuvaa vuodelta 2005. En nimittäin viitsi juuri nyt kuvailla keittiötä villapaaleineen ja muine käsityöromppeineen. Kuvan oton jälkeen on tapahtunut muutosta eli tuon pöydän tilalla on nyt arkkupakastin. Pöydän kuntoa katsellessa huomaa, että tuolloinkin on askarreltu jotain :)

En edes ensin tajunnut, että Lissun kuvissa oli kyse nukkekotikoosta ;) Itse ihastuin noihin tapetteihin nähdessäni jossain ruotsalaisessa sisustuslehdessä kuvan eräästä kodista. Kesti hetken, että onnistuin löytämään lehtileikkeen tapettia, mutta kun sitten tärppäsi niin pitihän tuota gammalsvenskaa sitten ostaa. Hyvin ovat kestäneet jo 7 vuotta. Ainoa mitä tapetti ja keittiö ei ole kestänyt on oman värimaun muutos, eli sininen väri ei ole enää ihan värimieltymysten kärjessä.

Keittiömme on T-kirjaimen mallinen, sillä siitä on 1960-luvulla lohkaistu iso pala pannuhuoneeksi. Haaveilemme, että jos joskus pihaan saadaan autotalli, niin sinne siirtyisi sitten myös lämmityskeskus. Ja pannuhuoneen poiston jälkeen keittiö palautettaisiin vanhaan kuosiin puuhellaa myöden. Siitä keittiöstä siis jo etäisesti unelmoion. Luulen, että siitä tulee ihan vaalea seiniä myöden.Tässä vielä kuva keittiön toisesta puolesta, tuon seinän takana on siis pannuhuone.

Tämä keittiö on itse suunniteltu, mutta luulempa ettei tuohon käytössä oleeseen tilaan olisi oikein  keittiösuunnittelijakaan paljon enempää tasoa saanut mahtumaan. Huonekorkeus keittiössä on melkein 270 cm eli kaappien päälle jäi korkeillakin yläkaapeilla iso tila ja halusin porrastaa noin että sain sinne pari hyllyä koristetavaroille.

Ja vielä yksi vanha kuva keittiön ikkunaseinästä, mihin ei saanut mahtumaan kaappeja osin suht matalalla olevien ikkunoiden takia. Muutenkin tuosta kuljetaan läpi. Aikaisemmin kaapin kohdalla oli seinä ja ovi. Oven takana ollut pieni ikkunallinen välitila otettiin osaksi keittiötä.

Vielä täytyy todeta yksi juttu tuosta puolipaneelista. Alunperin “katkokohta” oli (kipsilevyän järkevän=säästeliään leikkauslinjan takia) suurinpiirtein huoneen puolivälissä, mutta se näytti minusta hölmöltä. Kovan suostuttelun jälkeen sain ukkokullan levyttämään seinää lisää, että paneelirajaa voitiin laskea. Hieman enemmän olisi vielä täytynyt laskea, mutta parempi vähän kun ei yhtään. Noissa gammalsvenska tapeteissa oli muuten yksi hienous, tapettikirjan lopusta löytyi nimittäin tapettivärien koodit ja niiden mukaan oli helppo valita paneelin ja kattolistan värit. Onkohan muilla tapettivalmistajilla sama systeemi?

Nyt täytyy palata tuonne keittiön käsityökaaokseen ja aloittaa päivän hommat. Mukavaa päivää ja iltaa kaikille.

Puutarhakärpäsestä

Miten on teidän puutarhakärpäsen ja innostuksen laita näin syksyn tullen? Täällä innostus on laskenut kuin lehmän häntä eikä tuolla pihallakaan ole ehtinyt puuhastelemaan kovin paljon, vaikka tällä viikolla ei olekaan ihme kyllä satanut.

Onko puutarhainnostukseni jo laantunut tältä vuodelta?

View Results

Loading ... Loading ...

Siiloprojekti on vienyt aikaa pihahommilta, mutta uusi pionipenkki valmistunee silti istutuskuntoon ensi kevääksi ja se on hyvä se.  Samalla tulee taas yksi “törkynurkka” korjattua hieman parempaan kuosiin.

Uuteen kivimuuriin rajautuva istutusalue rinteessä valmistunee myös ainakin osittain, kun vielä jaksaisin kärrätä toisaalta keväällä tehtyä silppua alueelta vielä pilkottavien muutamien sanomalehtien päälle. Tulppaanin- ja narsissinsipuloita vielä perään niin eiköhän noista alueista jotain iloa ole jo ensi kesänäkin. Kuvia näistä en saa nyt laitettua (enkä ole noita vielä ehtinyt kuvailemaankaan) kun on ollut pienoisia koneongelmia, mutta laitan kyllä. Laitan sensijaan tähän kuva samasta paikata yli vuosi sitten otetun, tuleepahan sitten toivottavasti näkymään edes jotain muutosta seuraavassa kuvassa ;)

Nyt aurinko paistaa kyllä kauniisti ja viikonlopuksi on luvattu kohtuu lämmintäkin. Nautitaan siitä, ties vaikka seuraavana viikonloppuna sataisi jo räntää. Minä lähden nyt valmistautumaan sunnuntaina olevaan Leineperin Ruukin syystoriin.

Venetsialaisten hengessä

Venetsialaisten hengessä mekin vietimme eilen iltaa ukkokullan siskon mökillä ulkotulia poltellen ja saunoen. Synttärikakkuakin saimme.

Kesän päätösjuhlan lisäksi saimme kotiin tuomiseksi puoli muovikassillista kantarelleja. Syntymäpäiväsankari löysi näitä melkein vesirajasta, kaislanpalojen ja kivien raoista. Itse kävin aikaisemmin katsomassa enkä nähnyt mitään. En tajunnut niin rannasta näitä etsiä. Herkkutattejakin löytyi vielä muutamia. Tänään on siis herkkua tiedossa.

Vielä kiitokset emännälle taas tästäkin mukavasta illasta. Ihan illan lopuksi paukuteltiin vielä muutama uudenvuodenraketti ja yhdestä sain sattumalta kuvankin.

Nytkö se on sitten kesä ohi? Sää on ainakin muuttunut ja ilman takkia ei pihalle ole enää asiaa. Puimurit hurraavat pelloilla ja linnut hössöttävät muuttopuuhissaan. Syksyvaihteen napsahdus on jotenkin saanut puutarhalapioni jämähtämään sijoilleen. PITI niin tehdä pionipenkki valmiiksi, PITI niin siirtää vielä yhtä ja toista, PITI saada puro ja allas toimimaan, PITI levittää katetta istutusalueille, PITI ripustaa riippumatto (mitä ei koko kesänä löytynyt) puiden väliin jne.

Yhtä ja toista suunniteltua jäi siis tänäkin kesänä tekemättä. Ja kirsikkatomaatit portaanpielessä kypsymättä. Kesäkurpitsaa, retiisejä ja salaattia toki oma pieni kasvimaa tuotti, mutta tomaateille ei valoa ollut tuossakaan kohtaa riittävästi.

Kukkasipuleitakin kaupassa eilen hipelöin, mutta jätin vielä sinne. Muutama täytyy kyllä istuttaa, on sitten jotain uutta mitä keväällä odottaa.

Nyt pakotan itseni pihalle, että saan edes työkalut kasaan ja kottikärryt tyhjäksi. Kivikkomaassa kukkii vielä nätisti keväällä aluksi sisäkukaksi saamani kerrottu kellokukka. Mahtaako selvitä talvesta? Tavalliset karpaattienkellot ja muurikellot eivät ainakaan ole meillä kestäneet. Siitäkin huolimatta mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Se aika vuodesta

Onko teidänkin pihoilla melkein kaikki kasvit väärissä paikoissa tai ainakin väärän värisen kaverin vieressä? Meillä on näin ja muutenkin on nyt iso luuta lakaissut kukkapenkkejä. Monta kohtaa menee ihan uusiksi tässä siivouksessa. Sekalaisen perennasillisalaatin tilalle tekee mieli saada jotain selkeämpää. Vaihturit ovat todennäköisesti jotain helppohoitoisia pensaita, havuja tai pikkupuita.

Ilman näitä virheistutuksia en tosin tietäisi esimerkiksi sitä, että verikurjenpolvi jaksaa kuivassakin ja vähämultaisessa paikassa vallata itselleen liikaa elintilaa muiden kustannuksella tai kuinka karmealta yhdessä näyttävät palavanrakkauden punaiset ja kuunliljan tai akileijan liilanroosat kukat. Tai kuinka korkeaksi lehtoängelmä kunnolla juurtuessaan kasvaakaan. Tai kuinka harvaan täytyisi keskikokoiset kuunliljat oikein istuttaa, ettei heti seuraavana vuonna tarvitsisi talikkoa heiluttaa.

Melko lailla surutta kukinta-ajoista sun muista siirtosäännöistä välittämättä olenkin viime päivinä kuokkinut penkkejä ja istutuksia ja nyt on multaa näkyvissä monessa paikassa.

Kompostiin en tietenkään ole mitään laittanut, kun tuolla uuden kiviaidan päällä runsaasti neitseellistä istutustilaa. Laitan kuviakin uudesta alueesta kun saan sen istutetua täyteen. Sielläkin olen jo tehnyt muutaman virheen, jos nimittäin roosa akileija ja keltainen päivänlilja sattuvat kukkimaan samaan aikaan. Laiton ne hölmösti lähekkäin. Ehkäpä vielä vaihdan akileijat sinisiin. Ja keväkukkijoitakin täytyy kohtapuoliin alkaa miettimään.

Ja vielä yksi meneillään oleva homma on perennojen siistiminen. Esimerkiksi isotöyhtöangervo muuttui paljon ehommaksi kun leikkasi siitä ne ruskeaksi muuttuneet kukinnot pois. Ja olen minä tuoreitakin kukkia pois leikkonut ja tuonut niitä sisälle maljakkoon. Etenkin kukkapenkkien reunoille istutetuista kuunliljoista tulee suttuisen näköisiä kukkiessaan, niinpä…

Kuunliljan kukkia

Toisaalta olen myös miettinyt koko puutarhanhoidon mielekkyyttä kun satuin näkemään Yle Teemalta ohjelman, missä ennusteltiin melko synkeää tulevaisuutta Skandinavialle. Tulipa taas sellainen olo, että ihan oikeasti ihmisten täytyisi tajuta tekojensa seuraukset ja toimia eikä vain puhua ilmaston lämpenemisestä.

Ohjelmassa arveltiin, että ison muutoksen täytyisi tapahtua pian, yhden vuosikymmenen sisällä, ettemme vuosisadan puolessa välissä huomaa kasvattavamme vain kuurankukkia Golf-virran hiivuttua. Toivottavasti tuo ohjelma tulee vielä uusintana monta kertaa niin että mahdollisimman moni näkee sen. Ellei ihmisiin järkipuhe auta, niin auttaisivatko edes synkeät ennustukset?

Itse muistan vielä kun muutamia vuosia sitten pohdiskelin tyhjä maitopurkki kädessä kannattaisiko se polttaa pesässä vai viedä kierrätykseen vanhempieni sanoneen, että olisihan se mukavaa jos minun lasteni lapsillakin olisi vielä paperia mille piirtää. Nyttemmin yritän kierrättää sen minkä voin ja tunnen huonoa omaa tuntoa kun kotipaikalla ei vielä kerätä mm. energiajätettä tai kun tulee käytettyä kuivasrumpua ulkokuivauksen sijaan. Tarttis varmaan itsekin tehdä jotain muutakin kun puhua. Voisi vaikka aloittaa kyselemällä kotikunnasta miksei tuota jätettä vielä kerätä talteen tai onko sitä edes kaavailtu tehtävän.

Mukavaa elokuun jatkoa ja koululaisten viimeistä lomaviikonloppua.

Villi meininki

Melkein viikko oltiin kesälomareissulla. Jos tuli itsekin hieman riekuttua mm. Powerparkissa, niin ei ole kotipihakaan huilannut poissa ollessamme. Palattuamme iltahämärissä kotiin meitä odotti melko lailla erinäköinen piha kun lähtiessämme.

Ennen reissulle lähtöä nurmikko jäi leikkaamatta monen päivän sateen takia. Lähtöpäivänkin satoi, mutta sitten aurinko taas pääsi esiin. Sateiden jäljiltä sademittari oli täynnä vielä paluupäivänäkin.

Arvaatte varmaan miten viime päivien helle yhdistettynä läpimärkään maahan on mm. saanut nurmikon rehottamaan. Nurmiheinät kukkivat ja kukkapenkkien reunoja ei erota yhtään.

Reissua seuraavana päivänä ukkokulta aloitti ensitöikseen niittopuuhat ja minä nappasin kuvan kengästäni, mitä ei kyllä heinän seasta juurikaan erottanut.

Venähtänyttä nurmiheinää

Eikä se rehotus yksin nurmikkoon ole iskenyt. Näyttää siltä, etten olisi koskaan penkkien reunoja kanttaillut enkä reuna-alueita kitkenyt. Sitä puuhaa siis tiedossa kun ilmat hieman viilenevät ja kun ehtii ja viitsii mennä penkin reunalle kyykkimään.

Kesäkurpitsan käytöstä ihmettelen. En tiedä missä vika, mutta toinen kurpitsa näyttää mädännyttävän kymmensenttiset kurpitsanalut nypinpä sen kukan pois tai annan pudota itsekseen. Kumpi mahtaa olla oikea tapa?

Piti niin poiketa paluumatkalla Särkän Perennataimistolle, mutta Oulun Tietomaassa menikin oletettua enemmän aikaa ja poikkeaminen muuttui ohiajoksi. Tuli siellä Tietomaassa itsekin kokeiltua yhtä ja toista, myös nauloilla makaamista (fakiiripeti). Sellainen voisikin olla aika erikoinen ja hyvin tuulettuva divaani pihaan :)

Fakiiripeti

Täällä siis jatkuu normaalit pihanhoitotyöt ja herukoiden kypsyttyä täytyy heti laittaa mehumaija höyryämään mehuja. Yleensä olen pakastanut marjat isoihin pusseihin ja keitellyt mehut vasta loka-marraskuussa, mutta nyt on pakastimessa niin paljon mansikkaa ettei paljon muuta mahdu :) Mansikat on ostettu itsekeräten, sillä omalta maalta ei montaa mansikkaa ole vielä saatu.

Lopetellaan heinäkuun viimeinen raportti kuvaan ruususta, minkä nimeä en tiedä. Samaa lajia taidan olla löytänyt sekä omasta pihasta, saanut anopilta ja yhdeltä ystävättäreltä. Kukinta meinasi mennä taas sivu suun, kun nuput alkoivat ruskettua sateiden takia. Kävin auttamassa muutamia nuppuja ja heti ulompien terälehtien poiston jälkeen kukat aukesivat. Tässä on sellainen kevyt, ihanainen ruusuntuoksu. Itse ruusu on noin metrin korkuinen ja aika rentovartinen.

Mikähän ruusu tämä on?

Loppuun voisi vielä lisätä yhden gallupin. Mitäs mieltä tästä (karhunkierto Calystegia sepium veijarista olette? Itse olen sitä sieltä täältä kitkenyt, mutta jonnekin jättänyt myös kiemurtelemaan. Meillä tämä kasvi on hennon vaaleanpunainen valkoisilla raidoilla.

Jännä juttu on se, että en ole saanut tätä kovin hyvin siirrettyä vaikka kuulemma aika riesa onkin. Olen yrittänyt pariin kertaan siirtää sitä tulotien varrella olevien tolppien juurelle, mutta eipäs ole metsämaassa viihtynyt ;)

Karhunkierto, elämänlanka...

Karhunkierto

View Results

Loading ... Loading ...

Older Posts »