Rautakuurin tarvitsisin itsekin, mutta tarkoitus on kuitenkin tänä kesänä uudistaa hieman ensimmäistä kuutamopenkkiäni, mikä tuossa yläkuvassa näkyy taustalla syreenipuskien edessä. Jälleen kerran siis. Vanhan pihablogin puolella on juttua penkin ensimmäisestä ilmeestä.
Viimeisimmässä remontissa eristettiin syreenin juuret pois penkistä ja istutetusaluetta kavennettiin, mikä onkin aika ihmeellistä tässä pihassa. Yleensähän kukkapenkeillä on taipumus lähinnä levitä uusille, neitseellisille maille ;) Tilan kaventuessa, myös kasvivalikoima supistetui.
Syreenien ja varsinaisen kukkapenkin väliin jää huoltovyöhyke, mistä käsin käyn kesällä napsimassa syreeneistä liiaksi penkin päälle roikkuvat oksat pois. Tuolla alueella kasvaa kuitenkin mm. päivänkakkaraa, varjoliljaa (vaaleanpunaista) ja valkoista lehtosinilatvaa.
Heinäseipäiden väliin istutin viime kesänä lumikärhön. Sen toivon kiipeilevän risusiipien lomaan.
Kasvit olen nyt asetellut tylsästi pituusjärjestykseen kolmeen riviin. Takarivissä seisovat pitkinä kermanvaaleat jaloangervot. Lajiketta en tiedä, joten olkoon Astilbe Arendsii ‘Anopilta Saatu’.
Penkin etureunassa on sammaloituneita, vanhoja betonitiiliä ja niiden takana rivissä kirkkokuunliljat. Yleensä leikkaan niistä kukintovarret pois, koska penkistä tulee niiden kanssa sotkuisen näköinen.
Näiden kahden peruskasvirivin väliin sijoittuvat sitten kaikki muut ja tilanpuutteen vuoksi kyseisiä kasveja on useimmiten vain yksi kappale kutakin. Ja mikäli muistiin on luottaminen, niin tuosta kohtaa löytyy nyt valkoisena tai vaaleanana ainakin
- särkynytsydän
- pikkusydän
- isotähtiputki
- kesäkello
- narsisseja
- tulppaaneja
- krookuksia, kasvitieteellisiä ja jalostettuja
- valkoinen siperiankurjenmiekka
- lehtoakileijaa
- tarhakalliokieloa
Ongelmana on penkin hukkuminen taustaan eli väriä tarvittaisiin lisää. Kaukaa katsoen tuolta ei juurikaan eri vihreän sävyjä erotu, eikä valkoisia kukkiakaan päivällä huomaa. Yläkuva on jotakuinkin keittiön ikkunan etäisyydellä, joten katselen näkymää mm. ruokaa laittaessani.
Haluaisin myös päästä eroon fiksaatiostani samanlajiseen istutusalueen reunaan. En osaa kuvitella tuohon monilajista reunusta, mutta olen miettinyt kuinka penkin ilme muuttuisi jos vaihtaisin kuunliljojen tilalle jättipoimulehteä ja lisäisin penkkiin muun värisiä kukkia. Siniset ja liilat kukat voisivat sopia poimulehteen? Piristeeksi vielä muutama punainen tai pinkki kukka?
Keskiosaan sopisi sitten ainakin komeasti kukkiva tarhakurjenpolvi, joka muualla pihassa tahtoo korkeana kaatuilla. Syysleimua ja tädykkeitäkin tuohon haluan syyskesän iloksi. Siperiankurjenmiekkaakin löytyisi.
Kaikkien kasvien täytyisi tyytyä aika vähään valoon, sillä syreenit varjostavat penkkiä koko iltapäivän. Siitä tulee heti mieleen, että erottuvatko liilat tuosta ensinkään? Täytyisiko sittenkin mennä kohti pinkkejä tai roosanpunaisia sävyjä höystettynä vaikka hopealla?
Penkki on niin kapea, että pelkään sen näyttävän kovin levottomalta jos etureuna ei ole yhtenäinen. Ihailen englantilaisten puutarhojen rehevyyttä ja harkittua sekamelskaa, mutta sitten toisaalta tykkään kun nuo kuunliljat (tai joku muu kasvi) seisovat nätissä rivissä rauhoittamassa näkymää.
Ajattelette varmaan, että ongelmansa kullakin. Tekee kuitenkin mieli kysyä onko teillä vastaavia päähänpinttymiä kasvien istutuksen tai väriyhdistelmien suhteen? Koko penkin muljaus on kuitenkin aika iso operaatio kun nuo kasvit pitää kuitenkin jonnekin saada mahtumaan, eihän sitä nyt voi hyviä kasveja kompostiinkaan heittää 
Kuutamopenkin katoaminen ei kamalasti harmita, sillä pääsen kuitenkin nauttimaan valkoisista kukista talon varjoisella puolella, kuutamoII:ssa. Jos sinulle tuli mieleen joku idea tähän ongelmaani, niin kerro ihmeessä. Oikein hyvät ideat saattavat poikia pientä itsetehtyä pihakoristetta
